Vi deler en uofficiel oversættelse af Internationalt Kommunistisk Forbunds udtalelse, som er blevet udgivet på både The Red Herald og ci-ic.org :

Proletarer i alle lande, foren jer!

KAMMERAT LENIN, DET INTERNATIONALE PROLETARIATS LEDESTJERNE OG MARXISMEN-LENINISMEN-MAOISMENS STORE LÆRER, OPLYSER ENHEDENS VEJ FOR DEN INTERNATIONALE KOMMUNISTISKE BEVÆGELSE

»Vi er dem, der udgør den store proletariske strategs hær, kammerat Lenins hær. Der er ikke noget højere end æren af at tilhøre denne hær.«
(Stalin)

Som historien viser, blev kammerat Lenin, den 21. januar 1924, den store leder af arbejderklassen og verdens undertrykte folk, den anden store milepæl i marxismen-leninismen-maoismen, udødelig og efterlod sig en stor arv af uvurderlig værdi. Kammerat Lenins lære, som forvandlede »fremtidens verden«, hvis grundsten blev lagt af Marx og Engels, fra en abstrakt mulighed til en konkret virkelighed, er stadig fuldt ud relevant efter et århundrede og store omvæltninger i verden. For at kunne positionere sig korrekt i klassekampen må man acceptere denne »aktualitet« og orientere sig efter den. Denne »aktualitet« er samtidig en kur mod reformistisk, revisionistisk og parlamentarisk kretinisme, som betyder kapitulation og kompromis med herskende ideologier af enhver slags. Det er garantien for tro og beslutsomhed om, at en kommunistisk verden kan skabes.

LENIN SOM KOMMUNISMENS LÆRER, DER BRØD ISEN OG BANEDE VEJEN MOD DEN INTERNATIONALE REAKTION OG REVISIONISME

At identificere modsætningerne i klassekampens historie korrekt, at forstå øjeblikke af historisk brud og at være klar i disse øjeblikke af brud var det mest fremragende træk ved hele kammerat Lenins kamp op til hans udødelighed. Efter Marx’ og Engels’ død blev ledelsen af det internationale proletariat i lang tid overtaget af opportunismen i Anden Internationale, og med kammerat Stalins ord: » En periode, hvor partierne i Anden Internationale ikke var i stand til at overtage den teoretiske kamp for at befri det internationale proletariat og verdens undertrykte folk fra indflydelsen fra disse opportunistiske og klassekompromitterende socialdemokrater. Ud over den teoretiske kamp for befrielsen af det internationale proletariat og verdens undertrykte folk, udviklede han med grundlæggelsen af den Kommunistiske Internationale en organisations- og kampform, der passede til klassekampens dynamik i kapitalismens nye periode. «

Kammerat Lenin forvandlede det Kommunistiske Parti og den Kommunistiske Internationale til et krigsinstrument mod bourgeoisiet ved at befri det Kommunistiske Parti og bevægelsen i den Kommunistiske Internationale fra de legale kampformers lænker: » I stedet for en revolutionær politik var der slap filistinisme og beskidte politiske forhandlinger, parlamentarisk diplomati og parlamentariske intriger. For syns skyld blev der naturligvis vedtaget “revolutionære” resolutioner og paroler … « , men som den »opbevarer i kontorernes skuffer«, befriet fra grebet om lovlige kampformer. » I mellemtiden nærmede der sig en ny periode med imperialistiske krige og proletariatets revolutionære kampe. De gamle kampmetoder viste sig åbenlyst utilstrækkelige og impotente over for finanskapitalens almagt. Det blev nødvendigt at revidere hele Anden Internationales aktivitet, hele dens arbejdsmetode, og at uddrive al filistinisme, snæversynethed, politikertricks, renegat isme , socialchauvinisme og socialpacifisme. Det blev nødvendigt at undersøge hele Anden Internationales arsenal, at smide alt, hvad der var rustent og forældet, ud og smede nye våben. Uden dette forarbejde var det nytteløst at gå i krig mod kapitalismen. Uden dette arbejde risikerede proletariatet at finde sig selv utilstrækkeligt bevæbnet, eller endda helt ubevæbnet, i de fremtidige revolutionære kampe. Æren for at gennemføre denne generelle overhaling og generelle udrensning af Anden Internationales Augias-stald tilfaldt leninismen. « . (Stalin, Om Leninismens Grundlag)

Kammerat Lenin fattede med sit geni modsigelsens kerne og indså, at kampen mod bourgeoisiet ikke kan være tilstrækkelig effektiv og succesfuld uden at ryste de byrder af sig, der tynger det internationale proletariats ryg, uden at bekæmpe revisionisme og opportunisme, uden at vise masserne disse synspunkters sande karakter i teori og praksis, uden at isolere dem så vidt muligt. Ved at etablere den dialektiske og nødvendige forbindelse mellem den »interne kamp« og den »eksterne kamp«, førte han den dobbelte kamp.

Kammerat Lenin efterlod os kommunister den ekstremt vigtige lektie, at kampen mod revisionisme og opportunisme ikke kan adskilles fra kampen mod imperialisme og alle former for herskende reaktion. Tværtimod skal kampen mod imperialismen renses for revisionisme og opportunisme.

HOLD LENINS LÆRE HØJT I DET IMPERIALISTISKE SYSTEMS SKÆRPEDE MODSÆTNINGER

Det imperialistiske system, som kammerat Lenin analyserede i detaljer i begyndelsen af det 20. århundrede, har overlevet i den forgangne periode, men dets modsætninger skærpes, og det befinder sig i en spiral af uløselige antagonistiske modsætninger. Selvom Sovjetunionens opløsning og den integrationsproces i det kapitalistiske system, som Kina gennemgik, forhindrede modsætningerne i at eksplodere i et stykke tid, fortsatte loven om kapitalismens ulige udvikling, og den interimperialistiske rivalisering udviklede sig til »disintegrationsstadiet« med regionale krige. Det viser, hvilken krise systemet befinder sig i, og at de tidligere »løsninger« ikke længere virker. Imperialisterne, som i lang tid opretholdt deres krise ved at flytte systemets byrder til halvkolonierne og uddybe udplyndringen af halvkolonierne, er også nået til en blindgyde her.

Et af de eksplosive punkter i det imperialistiske systems iboende problemer, som har udviklet sig i overensstemmelse med Lenins definition af imperialismen, er, at den inter-imperialistiske kamp, som har manifesteret sig i forskellige former i de senere år, i øjeblikket udkæmpes i regionale krige. Da Lenin opregnede imperialismens modsætninger, nævnte han den interimperialistiske modsætning som en af de tre vigtigste modsætninger.

Vi kan se, at udviklingen er i tråd med kammerat Lenins betragtninger om imperialismens karakter og modsætninger: » Den anden modsætning er modsætningen mellem de forskellige finansielle grupper og imperialistiske magter i deres kamp for råstofkilder, for fremmed territorium. Imperialisme er eksport af kapital til råstofkilderne, den vanvittige kamp for monopolistisk besiddelse af disse kilder, kampen for en ny opdeling af den allerede opdelte verden, en kamp, der føres med særligt raseri af nye finansielle grupper og magter, der søger en » plads i solen « mod de gamle grupper og magter, som holder stædigt fast i, hvad de har erobret. Denne vanvittige kamp mellem de forskellige grupper af kapitalister er bemærkelsesværdig, fordi den som et uundgåeligt element inkluderer imperialistiske krige, krige for annektering af fremmede territorier. Denne omstændighed er på sin side bemærkelsesværdig, fordi den fører til en gensidig svækkelse af imperialisterne, til en svækkelse af kapitalismens stilling generelt, til en fremskyndelse af den proletariske revolutions komme og til den praktiske nødvendighed af denne revolution. « (Stalin, Om Leninismens Grundlag).

Rusland og Kina, de tidligere socialistiske lande, som har givet det imperialistiske system et pusterum med deres nye markeder, er blevet hovedaktørerne i den interimperialistiske rivalisering med den hegemoniske magt USA. Det betyder, at omfanget og karakteren af modsætningerne er vokset i takt med, at nye og magtfulde aktører er blevet involveret i kampen om omfordeling af territorier. Den store konfrontation med den russiske imperialismes invasion i Ukraine fandt sted på denne baggrund. Det er forudsigeligt, at denne tendens vil uddybes og spredes yderligere. Så længe der ikke er nogen direkte konfrontation mellem imperialisterne, er de områder, hvor opdelingskrigene føres, halvkolonier og kolonier. Verdens halvkolonier og undertrykte folk vil fortsætte med at betale prisen for disse krige, indtil imperialisterne erklærer hinanden direkte krig.

Med dette vil opdelingen af verden i en håndfuld imperialistiske nationer og et flertal af undertrykte lande – mesterligt analyseret af Lenin – blive endnu mere uddybet. Den tredje modsætning skærpes med den imperialistiske plyndring og udplyndring, og den halvkoloniale og halvfeudale opstand i magtfulde Nationale Befrielseskrige og Folkekrige, der ryster det imperialistiske system.

Parallelt med den proces, som imperialismen gennemgår under de interimperialistiske modsætninger, og modsætningen mellem imperialistiske lande og undertrykte folk og nationer, bliver alle dele af det herskende system, især de imperialistiske stater, mere centraliserede, militaristiske og krigeriske end før, hvilket baner vejen for alle fascistiske følelser til at bringe samfundet ind i et tilsvarende ideologisk format. Dette opfyldes enten af såkaldte højreekstremister eller under dække af socialdemokratiske eller liberale partier. Kommunisterne og de undertrykte folk i verden, som står over for et system, der bliver mere reaktionært og aggressivt dag for dag, har brug for et leninistisk Parti til at lede proletariatets kamp for politisk magt, som skitseret af kammerat Lenin, for at organisere en stærk modstand mod denne reaktion. Kun et sådant Parti, i dag et marxistisk-leninistisk-maoistisk Parti, kan føre en uforsonlig kamp mod bourgeoisiet.

LENINS STORE ARV, DEN LENINISTISKE OPFATTELSE AF PARTIET: PROLETARIATETS GENERALSTAB

En revolution er ikke noget middagsselskab eller som at skrive et essay eller male et billede eller at brodere; den kan ikke være særlig forfinet, særlig stilfærdig og blid, særlig mådeholden, venlig, høflig, behersket og storsindet. En revolution er en opstand, en voldshandling, hvorigennem én klasse omstyrter en anden. (Mao Tsetung).

Det er afgørende, hvordan kommunisterne definerer de eksisterende modsætninger, og hvordan de positionerer sig i forhold til udviklingen. I de hundrede år, der er gået siden kammerat Lenins død, har imperialisterne forvandlet deres herskende strukturer til endnu større krigsmaskiner. Deres hære, politi, efterretningstjenester osv. er udstyret med kapaciteter, der er usammenlignelige med fortidens. På den anden side ignorerer en betydelig del af dem, der kalder sig »kommunister« eller »revolutionære«, denne virkelighed (selv om den ser ud til at være teoretisk accepteret) og er langt fra at positionere sig i overensstemmelse med den. Men ved at følge en ideologisk og praktisk forsoningslinje, der låser arbejderklassen og de undertrykte masser fast i det herskende system, dæmper de massernes vrede og fungerer som bølgebrydere. Mens imperialisterne og de herskende udbytningsstrukturer udstyrer sig med stadig mere voldelige apparater og institutioner, er det nødvendigt, som tilhængere af kammerat Lenin, at føre en stærk ideologisk kamp mod det faktum, at de, der definerer sig selv som »revolutionære« og »kommunister«, bevæger sig længere og længere væk fra den virkelighed, at revolutionen og den revolutionære kamp vil være baseret på våben og vold. At tage kammerat Lenins ubarmhjertige kamp mod opportunismen i Anden Internationale som en vejledning mod disse synspunkter er en af de vigtige opgaver for at gøre kammerat Lenin retfærdighed i 100-året for hans udødelighed.

Kammerat Lenin definerede det nye type Kommunistisk Parti som »proletariatets krigsorganisation«. Denne definition var nødvendig på grund af det imperialistiske system og klassernes indbyrdes position. Både den proces, der førte til Oktoberrevolutionen, og den borgerkrig, der brød ud med Oktoberrevolutionen, var de konkrete årsager til, at kammerat Lenin kaldte det Kommunistiske Parti for »proletariatets krigsorganisation«. Det er en nødvendighed, at det Kommunistiske Parti, som vil lede proletariatets og de undertrykte massers frigørelse, har denne egenskab, mens kontrarevolutionen bevæbner sig fra top til bund med voldsapparat og -midler og begår alle disse frygtelige massakrer mod arbejderklassen og de undertrykte folk. En revolutionær krig har brug for et kæmpende parti til at føre den. Kun tåber og uforbederlige revisionister, som er afhængige af borgerskabet, kan se det anderledes.

Nogle mennesker gør nar af os som fortalere for »krigens almagt«, Ja, vi er fortalere for revolutionær krigs almagt; det er godt, ikke dårligt, det er marxistisk. Det russiske kommunistiske partis geværer skabte socialismen. Vi vil skabe en demokratisk republik. Erfaring i klassekampen i imperialismens æra lærer os, at det kun er ved hjælp af geværets magt, at arbejderklassen og de arbejdende masser kan slå det væbnede bourgeoisi og de væbnede herremænd; i denne betydning kan vi sige, at kun med geværer kan hele verden omformes. (Mao Tsetung).

På sin Stiftende Konference definerede IKF opbygningen og rekonstitueringen af Kommunistiske Partier som en vigtig opgave i kampen for den proletariske verdensrevolution. Den forståelse af det Kommunistiske Parti, som Kammerat Mao Tsetung udviklede, er i tråd med den forståelse af det Kommunistiske Parti, som kammerat Lenin skitserede, og som også blev beriget af Stalin, og den er virkeliggørelsen af den leninistiske forståelse af Partiet i marxismen-leninismen-maoismens ideologi. I den periode med imperialisme og proletariske revolutioner, som vi befinder os i, må det Kommunistiske Parti, der er i stand til at modsætte sig den imperialistiske reaktions voksende aggression og føre proletariatet og verdens undertrykte folk til befrielse, have kvaliteten af en »proletariatets krigsorganisation«.

En væsentlig arv fra Lenin er spørgsmålet om politisk magt som det grundlæggende spørgsmål i enhver revolution. Lenin viste, hvordan » den proletariske revolution er umulig uden den voldelige ødelæggelse af det borgerlige statsapparat og uden dets erstatning med et nyt « , og hvordan » alt andet end magt er en illusion « . Under Lenins personlige ledelse blev verdens første socialistiske stat, proletariatets diktatur, etableret, hvilket cementerede den proletariske vej til magten og til at bevare den.

Efter Lenins død var det hans efterfølger Stalin, der på glimrende vis definerede leninismen, videreudviklede den og gjorde den til grundlaget for hele den Internationale Kommunistiske Bevægelse. På skuldrene af den store Lenin var Formand Mao i stand til at føre den proletariske verdensrevolution til større højder og udvikle proletariatets ideologi. Leninismen, som i dag er marxismen-leninismen-maoismen, skal omfavnes, forsvares og anvendes i dag.

Som IKF vil vi fortsætte med at udføre de opgaver, som den store Lenin rejste, og gøre god brug af den arv, som kammerat Lenin har efterladt os.

Kammerat Lenin, det internationale proletariats og marxismen-leninismens-maoismens store lærer, leder og vejleder vores kamp for den proletariske verdensrevolution i dag, som han gjorde i går!

LEVE MARXISMEN-LENINISMEN-MAOISMEN!

LEVE DEN PROLETARISKE INTERNATIONALISME!

Internationalt Kommunistisk Forbund

Januar 2024

Julkaisemme suomennoksen englanninkielisestä :

Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!

<The image of this location is in the list above, but in order to protect the site's traffic costs, it cannot be displayed here, sorry.>

TOVERI LENIN, KANSAINVÄLISEN PROLETARIAA TIN JOHTOTÄHTI J A MARXISMI-LENINISMI-MAOISMIN SUURI OPETTAJA, VALAISEE YHTENÄISYYDEN TIETÄ KANSAINVÄLISELLE KOMMUNISTISELLE LIIKKEELLE

“ Me olemme niitä, jotka muodostavat suuren proleta arisen strategin ar meijan, toveri Leninin armeijan. Ei ole mitään korkeampaa kunniaa kuin on kunnia kuulua tähän armeijaan.”

(Stalin)

Kuten historian sivut näyttävät, 21. tammikuuta 1924 toveri Lenin, työväenluokan ja maailman sorrettujen kansojen suuri johtaja, marxismi-leninismi-maoismin toinen suuri merkkipaalu, tuli kuolemattomaksi ja jätti jälkeensä mittaamattoman arvokkaan suuren perinnön. Toveri Leninin opetuk set, jo t ka muunsi vat “tul evaisuuden maailman”, jonka perustan laskivat Marx ja Engels, abstraktista mahdollisuudesta konkreetiseksi todellisuudeksi, ovat edelleen relevantteja vuosisadan ja suurten mullistusten jälkeen maailmassa. Asemoituakseen oikein luokkataistelussa, täytyy hyväksyä tämä “aktuaalisuus” ja suunnistaa siihen. Tämä “aktuaalisuus” on samanaikaisesti parannuskeino reformistmia, revisionismia ja parlamentaarista kretinismiä vastaan, joka tarkoittaa kapitulaatiota ja kompromissia kaikenlaisten hallitsevien ideologioiden kanssa. Se on tae luottamukselle ja päättäväisyydelle siitä, että kommunistinen maailma voidaan luoda.

LENIN KOMMUNISMIN OPETTAJANA, JOKA MURSI JÄÄN JA TASOITTI TIEN KANSAINVÄLISTÄ TAANTUMUSTA JA REVISIONISMIA VASTAAN

Ristiriitojen tunnistamiseksi oikein luokkataistelun historiassa, lujaksi tarttumiseksi historiallisen murroksen hetkiin, ja oleminen valmiina näinä murroshetkinä oli toveri Leninin koko taistelun erinomaisin piirre hänen kuolemattomuuteensa asti. Marxin ja Engelsin kuoleman jälkeen kansainvälisen proletariaatin johto oli pitkän aikaa Toisen Internationaalin opportunismin kaappaamana, ja toveri Stalinin sanoin: “ Kausi, jolla Toisen Internationaalin puolueet eivät kyenneet ottamaan haltuunsa teoreettista taistelua kansainvälisen proletariaatin ja maailman sorrettujen kansojen vapauttamiseksi näiden opportunististen ja luokkasovittelevien sosialidemokraattien vaikutuksesta. Teoreettisen taistelun lisäksi kansainvälisen proletariaatin ja maailman sorrettujen kansojen vapauttamiseksi, Kommunistisen Internationaalin perustamisen myötä hän kehitti luokkataistelun dynamiikkaa kapitalismin uudella kaudella vastaavan järjestö- ja taistelumuodon. “

Toveri Lenin muunsi Kommunistisen Puolueen ja Kommunistisen Internationaalin välineeksi sotaan porvaristoa vastaan vapauttamalla Kommunistisen Puolueen ja Kommunistisen Internationaalin liikkeen taistelun legaalisten muotojen kahleista: “ Vallankumouksellisen politiikan asemesta oli näivettynyttä poroporvarillisuutta ja kuivakiskoista politikointia, parlamentaarista diplomatiaa ja parlamentaarisia sommitelmia. Näön vuoksi tietenkin hyväksyttiin “ vallankumouksellisia “ päätöksiä ja tunnuksia…” jotka se kuitenkin “pitää pöytälaatikossa”, vapautettuina taistelun legaalisten muotojen otteesta. “ Mutta imperialististen sotien ja proletariaatin vallankumoustaistelujen uusi ajanjakso teki tuloaan. Vanhan taistelutavat osoittautuivat ilmeisen riittämättömiksi ja tehottomiksi finanssipääoman kaikkivaltaa vastaan. Oli tarkistettava II Internationalen koko toiminta, koko sen työmetodi, puhdistettava se poroporvarillisuudesta, lyhytnäköisyydestä, politikoinnista, luopuruudesta, sosiali-chauvinismista ja sosiali-pasifismista. Oli tarkistettava II Internationalen koko asevarasto, heitettävä pois kaikki, mikä oli ruostunutta ja lahoa, taottava uusia aselajeja. Ilman tällaista ennakkotyötä ei ollut lähtemistä sotaan kapitalismia vastaan. Ilman sitä oli vaara, että proletariaatti joutuisi riittämättömästi aseistettuna, vieläpä suorastaan aseistamattomanakin uusiin vallankumousotteluihin. Tämä kunnia, II Internationalen Augeiaan tallien yleinen tarkastus ja suursiivous, lankesi leninismin osalle.” (Stalin, Leninismin perusteet)

Toveri Lenin, neroudessaan, tarttui lujasti ristiriidan ytimeen ja tajusi , että taistelu porvaristoa vastaan ei voi olla riittävän tehokasta ja menestyksellistä karistamatta kansainvälisen proletariaatin selkää painavaa taakkaa, ilman taistelua revisionismia ja opportunismia vastaan, näyttämättä joukoille näiden näkemysten todellista luonnetta teoriassa ja käytännössä, eristämättä niitä niin kauas kuin mahdollista. Asettamalla dialektisen ja välttämättömän yhteyden “sisäisen taistelun” ja “ulkoisen taistelun” välille, hän kävi kaksoistaistelua.

Toveri Lenin jätti meille kommunisteille äärimmäisen tärkeän opetuksen, että taistelua revisionismia ja opportunismia vastaan ei voida erottaa taistelusta imperialismia ja hallitsevan taantumuksen kaikkia muotoja vastaan. Päinvastoin, taistelu imperialismia vastaan täytyy puhdistaa revisionismista ja opportunismista.

KANTAKAA KORKEALLA LENININ OPETUKSIA IMPERIALISTISEN JÄRJESTELMÄN KÄRJISTYVISSÄ RISTIRIIDOISSA

Imperialistinen järjestelmä, jonka toveri Lenin analysoi yksityiskohtaisesti 20. vuosisadan alussa, on selviytynyt menneestä ajanjaksosta, mutta sen ristiriidat ovat kärjistymässä ja se on ratkaisemattomien antagonististen ristiriitojen kierteessä. Vaikka SNTL:n hajottaminen ja Kiinan läpikäymä kapitalistiseen järjestelmään integraation prosessi estivät ristiriitoja joksikin aikaa räjähtämästä, kapitalismin epätasaisen kehityksen laki jatkui ja imperialistienvälinen kilpailu kehittyi “disintegraation” asteelle alueellisine sotineen. Tämä osoittaa kriisin missä järjestelmä on, ja että edelliset “ratkaisut” eivät enää toimi. Imperialistit, jotka pitkän aikaa ylläpitivät kriisiään siirtämällä järjestelmän taakkoja puolisiirtomaihin ja syventämällä puolisiirtomaiden ryöstöä, ovat myöskin saavuttaneet tässä umpikujan.

Yksi imperialistisen järjestelmän sisäänrakennettujen ongelmien räjähtäviä kohtia, jotka ovat kehittyneet vastaten Leninin määritelmää imperialismista, on se että imperialistienvälistä taistelua, joka on ilmaissut itseään monenlaisin muodoin viime vuosina, käydään nyt taisteluna alueellisissa sodissa. Kun Lenin luetteli imperialismin ristiriitoja, hän mainitsi imperialistienvälisen ristiriidan yhtenä kolmesta tärkeimmästä ristiriidasta.

Voimme nähdä, että kehitykset ovat linjassa toveri Leninin havaintojen kanssa koskien imperialismin ristiriitojen luonnetta: “ Toinen ristiriita on eri finanssiryhmien ja imperialististen valtojen välinen ristiriita niiden taistelussa raaka-ainelähteistä ja vieraista alueista. Imperialismi on pääoman vientiä raaka-ainelähteille, hurjaa taistelua näiden lähteitten monopolistisesta omistamisesta, taistelua jo jaetun maailman uudelleen jakamisesta, taistelua, jota uudet finanssiryhmät ja valtiot, etsiessään “ paikkaa auringon alla “, käyvät erikoisella raivolla vanhoja ryhmiä ja valtioita vastaan, jotka pitävät lujasti kiinni siitä, mitä ovat anastaneet. Tämä eri kapitalistiryhmien välinen hurja taistelu on siinä suhteessa erikoista, että se sisältää välttämättömänä aineksena imperialistiset sodat, sodat vieraiden alueiden valtaamiseksi. Tämä seikka vuorostaan on siinä suhteessa merkittävä, että se johtaa imperialistien keskinäiseen toistensa heikentämiseen, yleensä kapitalismin aseman heikkenemiseen, proletaarisen vallankumouksen hetken lähenemiseen, tämän vallankumouksen käytännölliseen välttämättömyyteen. ” (Stalin, Leninismin perusteet)

Venäjä ja Kiina, entiset sosialistiset maat, jotka antoivat imperialistiselle järjestelmälle hengähdystauon uusilla markkinoillaan, ovat tulleet pääpelaajiksi imperialistienvälisessä kilpailussa, riidellen hegemonisen vallan Yhdysvaltojen kanssa. Tämä tarkoittaa, että ristiriitojen ulottuvuus ja luonne ovat lisääntyneet uusien ja voimakkaiden pelaajien kasvavan osallistumisen myötä taistelussa alueiden uusjaosta. Suuri vastakkainasettelu venäläisen imperialismin invaasion kanssa Ukrainassa tapahtui tätä taustaa vasten. On ennaltanähtävissä, että tämä suuntaus tulee syvenemään ja laajenemaan kauemmas. Niin kauan, kuin ei ole suoraa vastakkainasettelua imperialistien kesken, alueet joissa jakosotia käydään ovat puolisiirtomaat ja siirtomaat. Puolisiirtomaat ja maailman sorretut kansat tulevat jatkamaan hinnan maksamista näistä sodista kunnes imperialistit julistavat suoran sodan toisiaan vastaan.

Tämän kanssa maailman jako kouralliseen imperialistisia kansakuntia ja sorrettujen kansojen enemmistöön – mitä Lenin mestarillisesti analysoi – syvenee entisestään. Kolmas ristiriita kärjistyy imperialistisen ryöstön ja rosvouksen kanssa, ja puolikoloniaaliset ja puolifeodaaliset maat nousevat voimakkaisiin kansallisen vapautuksen sotiin ja kansansotiin, jotka järisyttävät imperialistista järjestelmää.

Samansuuntaisesti tämän prosessin kanssa, jota imperialismi käy läpi imperialistienvälisten ristiriitojen alla, sekä imperialististen maiden ja sorrettujen kansojen ja kansakuntien välillä; kaikki vallitsevan järjestelmän osat, erityisesti imperialistiset valtiot, ovat tulossa enemmän keskitetymmiksi, militaristisemmiksi ja sotaisammiksi kuin koskaan ennen, tasoittaen tietä kaikille fasistisille käsityksille saattaa yhteiskunta vastaavaan ideologiseen muodostelmaan. Tätä pannaan täytäntöön joko niin kutsutuilla oikeistoekstremististen tai sitten sosialidemokraattisten tai liberaalien puolueiden verhoamina. Kommunistit ja maailman sorretut kansat, kohdaten päivä päivältä taantumuksellisemmaksi ja agressiivisemmaksi käyvän järjestelmän todellisuuden, tarvitsevat leniniläisen puolueen johtamaan proletariaatin taistelua poliittisesta vallasta, kuten toveri Lenin hahmotteli, voidakseen organisoida voimakkaan vastarinnan tätä taantumusta vastaan. Vain sellainen puolue, tänä päivänä marxilais-leniniläis-maolainen, voi johtaa leppymätöntä taistelua porvaristoa vastaan.

LENININ SUURI PERINTÖ, LENINILÄINEN KÄSITYS PUOLUEESTA: PROLETARIAATIN PÄÄESIKUNTA

“ Vallankumous ei ole päivälliskutsuilla oloa eikä esseen kirjoittamista, taulun maalaamista tai koruompelua; se ei voi olla niin kovin hienostunutta, niin verkkaista ja hienovaraista, niin maltillista, ystävällistä, kohteliasta, hillittyä ja ylevämielistä. Vallankumous on kapinaa, väkivaltaista toimintaa, jolla yksi luokka kukistaa toisen.” (Mao Tse-tung).

On ratkaisevaa, kuinka kommunistit määrittelevät olemassaolevat ristiriidat ja kuinka he asemoivat itsensä kehitysten edessä. Satana vuotena toveri Leninin kuoleman jälkeen, imperialistit ovat muuntaneet valtarakenteitaan jopa vielä isommiksi sotakoneiksi. Heidän armeijansa, poliisinsa, salaiset palvelunsa jne. on varustettu menneisiin nähden verrattomilla kyvyillä. Toisaalta, merkittävä osa itseään “kommunisteiksi” tai “vallankumouksellisiksi” kutsuvista jättää tämän todellisuuden huomiotta (vaikka se näyttäisikin olevan teoriassa tunnustettu) ja ovat kaukana itsensä asemoimisesta sitä vastaavasti. Joka tapauksessa, seuraten sovittelun ideologista ja käytännöllistä linjaa, joka lukitsee työväenluokan ja sorretut joukot vallitsevaan järjestelmään, he vaimentavat joukkojen suuttumusta ja toimivat aallonmurtajina. Kun imperialistit ja riiston valtarakenteet varustautuvat yhä väkivaltaisemmilla koneistoilla ja laitoksilla, on tarpeen toveri Leninin seuraajina käydä voimakasta ideologista taistelua vastoin sitä tosiasiaa, että itsensä “vallankumouksellisiksi” ja “kommunisteiksi” määrittelevät siirtyvät yhä kauemmas ja kaueammas siitä todellisuudesta, että vallankumous ja vallankumouksellinen taistelu tulevat pohjaamaan aseisiin ja väkivaltaan. Toveri Leninin heltymättömän taistelun Toisen Internationaalin opportunismia vastaan ottaminen oppaaksi näitä näkemyksiä vastaan on yksi tärkeistä tehtävistä tehdäksemme oikeutta toveri Leninille hänen kuolemattomuutensa sadantena vuotena.

Toveri Lenin määritteli Kommunistisen Puolueen uuden tyypin “proletariaatin sotaorganisaationa”. Tämä määritelmä oli tullut välttämättömäksi johtuen imperialistiseta järjestelmästä ja luokkien keskinäisasemasta. Sekä Lokakuun Vallankumoukseen johtanut prosessi että Lokakuun Vallankumouksesta puhjennut kansalaissota olivat konkreettiset syyt sille, miksi Lenin kutsui kommunistista puoluetta “proletariaatin sotaorganisaationa”. On välttämättömyys, että Kommunistisella Puolueella, joka tulee johtamaan proletariaatin ja sorrettujen joukkojen vapautumista, tulisi olla tämä ominaisuus, kun vastavallankumous aseistaa itseään päästä varpaisiin väkivallan apparaateilla ja välineillä ja suorittaa kaikkia näitä karmeita verilöylyjä työväenluokkaa ja sorrettuja kansoja vastaan. Vallankumouksellinen sota tarvitsee taistelevan puolueen sen käymiseksi. Vain typerykset ja paatuneet revisionistit, jotka nojaavat porvaristoon, voivat nähdä sen toisin.

“ Eräät ihmiset pilkkaavat meitä “sodan kaikkivallan” puoltajiksi. Niin, me olemmekin vallankumouksellisen sodan kaikkivallan puoltajia; se on hyvä, eikä paha, se on marxilaista. Venäjän kommunistisen puolueen kiväärit loivat sosialismin. Me tulemme luomaan demokraattisen tasavallan. Imperialismin kaudella luokkataistelussa saatu kokemus opettaa meille, että vain kiväärin voimalla työväenluokka ja työtätekevät joukot voivat voittaa aseellisen porvariston ja tilanherrat; tässä mielessä voimme sanoa, että koko maailma voidaan muuttaa vain kiväärein.” (Mao Tse-tung).

Perustavassa konferenssissaan KKL määritteli Kommunististen Puolueiden rakentamisen ja rekonstituution tärkeäksi tehtäväksi taistelussa proletaarisen maailmanvallankumouksen puolesta. Toveri Mao Tse-tungin kehittämä ymmärrys Kommunistisesta Puolueesta on linjassa toveri Leninin hahmotteleman ymmärryksen kanssa Kommunistisesta Puolueesta, ja myöskin Stalinin rikastama, ja on leniniläisen ymmärryksen puolueesta toteutus marxismi-leninismi-maoismin ideologiassa. Imperialismin ja proletaaristen vallankumousten kaudella jossa elämme, kommunistisella puolueella, joka on kykenevä vastustavaan imperialistisen taantumuksen kasvavaa aggressiota ja johtamaan proletariaattia ja maailman sorrettuja kansoja vapautukseen, täytyy olla “proletariaatin sotaorganisaation” ominaisuus.

Leninin oleellinen perintö on kysymys poliittisesta vallasta jokaisen vallankumouksen peruskysymyksenä. Lenin osoitti, kuinka “ proletaarinen vallankumous on mahdoton ilman porvarillisen valtiokoneiston väkivaltaista tuhoamista ja ilman sen korvaamista uudella “ ja kuinka “ kaikki ilman valtaa on illluusiota ” . Leninin henkilökohtaisella johdolla perustettiin maailman ensimmäinen sosialistinen, proletariaatin diktatuurin valtio perustettiin, konkretisoiden proletaarisen tien valtaan ja sen säilyttämiseen.

Leninin kuoleman jälkeen hänen jatkajansa Stalin, joka loistavasti määritteli leninismin, kehitti sitä edelleen ja teki siitä koko Kansainvälisen Kommunistisen Liikkeen perustan. Pohjaten suuren Leninin harteille, puheenjohtaja Mao kykeni edistämään proletaarista maailmanvallankumousta suurempiin korkeuksiin ja kehittämään proletariaatin ideologiaa. Leninismiä, joka on tänään marxismi-leninismi-maoismia, täytyy tänään syleillä, puolustaa ja soveltaa.

KKL:na me tulemme jatkmaan suuren Leninin nostamien tehtävien suorittamista ja käytämme hyvin toveri Leninin meille jättämän perinnön.

Toveri Lenin, kansainvälisen proletariaatin ja marxismi-leninismi-maoismin suuri opettaja, johtaa ja opastaa taisteluamme proletaarisen maailmanvallankumouksen puolesta tänään kuten hän teki eilen!

ELÄKÖÖN MARXISMI-LENINISMI-MAOISMI!

ELÄKÖÖN PROLETAARINEN INTERNATIONALISMI!

Kansainvälinen Kommunistien Liitto

Tammikuu 2024

We publish an unofficial translation of a recent statement from the Front for the Defense of the Struggles of the People in Ecuador.

Bukele [the president of El Salvador] is a member of a generation that comes from the rubble of an internal conflict recreated by the revisionism of the FMLN [Frente Farabundo Martí para la Liberación Nacional – Farabundo Martí National Liberation Front]; the paramilitarism of ARENA [Alianza Republicana Nacionalista – Nationalist Republican Alliance] and the US mercenaries in the 80’s of the last century.

As expected, with the capitulation of the FMLN, many guerrillas and paramilitaries, without a political direction and bearers of an outdated ideology, began to form criminal gangs, either in the streets, like those who were absorbed and domesticated in the Assembly or in the struggle to take control of the old bureaucratic big-landlord State.

That is to say, the genesis of violence, internal gangs, hitmen, etc., responds to structural problems, but it also goes hand in hand with an entire failed political process that generated uncontrolled and at the same time functional violence, like what happened in Ecuador.

Obviously, the masses became disenchanted with the FMLN leadership that “took out its nails”, became bureaucratized and became another component of that bureaucratic bourgeoisie that longed to be close to the state apparatus to reproduce itself politically and economically. It was no different with ARENA and the far right, a bunch of thugs of the comprador bourgeoisie closely linked to the repressive and intelligence apparatuses of imperialism. In that scenario, any newcomer, regardless of his class origin but with a good political narrative refreshed by postmodernism and the needs of imperialism for that country and the region, was going to penetrate a society betrayed by the guerrillas and the bloodily beaten by the comprador bourgeoisie, and they created the conditions for a young man, with fascist pretensions, to assume the presidency, developed a political and economic program very close to fascism, which, alien to a classic format, adapts to a semi-colonial and semi-feudal society, conflictive, with deep contradictions, where any gainer who raises the story of “peace”, “freedom” outside of the weaknesses or bankruptcy of the structure, was going to have support.

Bukele has been shown to the world as the new model of ruler. Young, radical, informal, decisive, bossy, irreverent and, above all, he has managed very well the discourse of “peace”, of neutralizing the gangs, of annihilating violence and placing, as he points out, El Salvador, in ” a safe country to live in.”

The slogan of security, above all, of classes, of contradictions, of production relations, of misery, of unemployment and bureaucratic inefficiency (except for shooting or repressing the masses), has given rise to a fate of “light dictatorship” that oppresses the people, violated bourgeois democratic freedoms and institutions and handed over strong and consolidated power to the repressive apparatus of the State.

However, El Salvador, in economic terms, is a disaster. It has an annual growth that barely reaches 1%, one of the lowest in America; it has the highest poverty rate in America. It has an external and internal debt that reaches no less than 85% of GDP. It owes the huge amount of $10 billion to workers’ pensions. 50% of Salvadorian people has no employment or work in informal jobs.

The life expectancy of men in El Salvador is one of the lowest on the continent, 66 years, women: 75 years. It is the country with the slowest growth in the region. It has the highest incarceration rate in the world, incredibly 1.6% of the population is detained in prisons. The educational system at all levels is critical, lacking adequate infrastructure, but it has the most modern prisons in the region. Not only that, it “exports” its prison model to other countries, like ours.

El Salvador, like Ecuador, their States are parasites of remittances. The contribution made by the millions of Salvadorians who emigrated to the US is on the order of 26% in relation to GDP. A brutality, without a doubt.

That is to say, there is a crisis of bureaucratic capitalism and its old State, but they have an important sector of the population imprisoned; which, in addition to having been observed for the permanent violation of human rights, has given rise to a new generation of boys and girls who do not live with their parents, either because they are prisoners or have emigrated to the United States. Can we hope that this will not generate a new army of violent people in the short term?

In Ecuador they sell us the idea that the “bukele” model is the one we should follow; What’s more, they compare Daniel Noboa with Bukele; They compare him as his successor, or worse still, his “double.” In fact, Noboa tries to copy his irreverent style, and the first thing he did was go out to chase and imprison low-level criminals, but also tattooed boys, young people who pass by on the corners in poor neighborhoods; where being poor is already a stigma to be attacked, detained and prosecuted as a terrorist. Not only that, he wanted to go “live” by declaring war material as scrap metal and handing it over to the US, putting the country in an international crisis due to the responses issued by Russia.

It must be understood that all these government models aim at three specific objectives: strengthening the Yankee imperialist presence in our countries, currently weakened by the lack of response from their allies in Ukraine and, to some extent, in Gaza, Yemen, Iraq, Lebanon and Iran. Recover or strength bureaucratic capitalism in third world countries, mainly in America, its “backyard”, to avert the revolution and further corporatize the masses and people, putting presidents and servile lackey authorities in front to the US and that they can show themselves “firm”, “determinant”, regardless of whether they explore or engage in fascist behavior, in the end, the propaganda machinery of imperialism knows, to a great extent, how to manage and manipulate the consciousness of the masses.

Bukele and Noboa are parasites of the US; They are fascists on the rise and must be fought accordingly!

ONLY THROUGH STRUGGLE RIGHTS AND FREEDOMS ARE CONQUERED!

ORGANIZE, COMBAT AND RESIST!

We publish an unofficial translation of a recent statement from the Front for the Defense of the Struggles of the People in Ecuador.

Military intelligence detects a drug collection center. 22 tons of cocaine captured. Record drug confiscation in the country! They say that that capture has been the product of intelligence work; however, something is very bad. The drugs are seized, but only the caretaker of the property is captured. If it was “intelligence” work, why wasn’t the gang that owned it captured? Because, like the famous “armed takeover” on channel 10, it is a hoax, a circus that has a background, a specific objective.

What were these false positives for? First: to declare state of commotion and internal war, thus justifying all the constitutional changes demanded by the banana big-landlord government. Furthermore, at that time, the US military delegation was already on its way. With that capture of cocaine, everything that the US had been proposing was going to be accepted. Everything that the US orders will be applied. Military forces, technology, not only this but the presence of members of the FBI is also reinforced to enhance processes of “searching” in the country; the visit of the US vice-secretary for Anti-Narcotics and… What comes next? Military bases and we will end up being a colony of the USA.

They manage our currency, the dollar; It’s not ours! They have eroded the economic structure of the country, we are a subjugated and oppressed country to Yankee imperialism, fundamentally; the USA; they control the prosecutor’s office, the president, the Armed Forces and police. The Assembly has relative independence, although the majority is pro-Yankee. They have just given way to the 13% increase in VAT (surely Noboa, due to his powers and inaction of the Assembly, raises it to 15%). Regarding the consciousness we are deeply contaminated, whether from the productive/commercial structure to the manipulation of the media. What it’s left to be a colony? Very little, obviously, as long as we allow it.

The main contradiction that has been dealt in the country has been masses-feudality; However, in recent months, given the levels of penetration of Yankee imperialism, the main contradiction is giving way to a new one that is above all, but equally, intimately articulated to the remaining ones (masses-feudality, big bourgeoisie-workers): nation-imperialism ; In that sense, strategy and tactics must be aligned to this new context.

The presence of the imperialist delegation in the country is not for free, it is product of everything we lived. We always said it. Gang violence is functional for the State and imperialism. Now, what we are living and what the government is doing confirms it again, everything is clear.

Meanwhile, they have us, with a circus, living a “false war”, where of one side is the State and its repressive apparatus, not at all professional, by the way, and on the other, corner thieves, stoners, chamberos [Translator’s note: human traffickers], arranchadores [Translator’s note: thieves], and not only that, ordinary people who, because they live in a poor neighborhood where, at style of the fascist Bukele, it is enough to have a tattoo or not respect the Emergency State, is captured, outraged, humiliated and imprisoned, in the name of terrorism. The so-called “Phoenix Plan” has become the “rulay plan”

Like a big idiot, the vice-president, “exiled” by the government in Israel, she reports that she has managed to get 25,000 jobs in that country. What they cannot generate in Ecuador, they want to sweet-talk us to another country where, our young people, with all certainty, will end up in the devices repressive of Zionism, they will end up being Nazified and sent to assassinate boys and girls in the Gaza Strip, Yemen, Syria or any other country in the region.

The government and its consort, the press, have sold us the idea that the violence is only expressed in hitmen, vaccines, drug trafficking, robberies, etc., etc., but no, it is also shown in homes where services are lacking basics, where there is hunger, illness, lack of medical care, resources, transportation, work. The same official sources report that 10% of Ecuadorians live in extreme poverty, with incomes less than 50.75 dollars per month, that is, they live with just 1.7 dollars per day. Information made up, manipulated, but, even so, it is dramatic.

How much longer must we wait for our people to react? Are we going to allow the indigenous, union and popular leadership to continue keeping people’s organizations hostage?

There are those who say: we are going against the State, the government and the imperialism. But with whom? Ah, with the masses; correct, but who have them shackled, trapped, slept, stabled, corporatized? Revisionism and opportunism. So, we see that the task is bigger, more than it seems. It is not enough to combat those who oppress us, it is important to neutralize and combat those who collaborate with fake people’s flags and even pseudo-revolutionary flags.

If we do not combat revisionism, we will have done nothing!

There is police and military takeover of the class-conscious element and of the people. Dozens of revolutionaries are pressured, monitored, intimidated and persecuted under the pretext of the Emergency State and the “internal war”. Is it a reason for inaction? No! Impossible! We must reorder forces, organize ourselves, as the central slogan of the FDLP-EC says for the period, we must organize, combat and resist! If we don’t do that, well, imperialism will be all-around us, the government will approve whatever they want, the Armed Forces will consolidate the extraordinary powers that they has been granted by the government and the country will end up being taken over entirely by the USA.

The responsibility to confront the enemy of the class and the people is now, here and now. Tomorrow will be late.

NO TO THE FALSE INTERNAL WAR!

NO TO THE VIOLATION OF THE RIGHTS OF THE PEOPLE IN THE POOR NEIGHBORHOODS AND DETENTION CENTERS!

YANKEES, GO HOME!

ORGANIZE, COMBAT AND RESIST!

ONLY THROUGH STRUGGLE RIGHTS AND FREEDOMS ARE CONQUERED!

Featured image: pro-Palestinian protesters upholds the Palestinian banner in a great demonstration in London. Source: AFP

The State of Israel, supported by imperialism, mainly Yankee, continues to carry out its genocide against the Palestinian people. Today it is the 1 35th day since the beginning of the massacres in the Gaza Strip, and the most recent genocidal campaign with the bombing in all possible forms against Rafah continues. Until yesterday, the total number of murdered was 28,858 people and the injured rose to 68,667 people . We have already r epoted on how there were protests worldwide against Israeli aggression against Rafah.

Meanwhile, imperialism, mainly Yankee, continue to support the Zionist aggression while hypocritically announce their concern or conversations with Netanyahu for the disproportionate use of force or due to the humanitarian crisis in Gaza. The reality is that Yankee imperialism continues to provide armament to the S tate of Israel , especially bombs to continue massacring the Palestinian people. In addition, the US Secretary of State, Blinken has stated that it is an extraordinary moment for the State of Israel to continue to strengthen ties with the Arab States, since they wish to normalize their ties with the Israelis.

The National Resistance Front of Palestine continues to fight fiercely against the Zionist occupation in Gaza . Actions against the supply lines of the Israeli army are reported in Khan Younis by the al-Quds brigades, the armed wing of Palestinian Islamic Jihad, by the Al-Mujahideen brigades, and by the Martyr’s Brigades of Al-Aqsa. Objectives in Israeli cities such as Ashkelon have also been hit.

Also in the Occupied West Bank, the Palestinian people struggle bravely. In Jenin, after a demonstration, clashes broke out between the protesters and the Israeli repressive forces.

There has been actions also in the State of Israel, and the resistance has shot against Israeli settlers in Ashdod , eliminating three and injuring other 6.

In Lebanon the Israeli army has again bombarded the south of the country, killing at least seven civilians on Wednesday night . For its part, the Islamic resistance has hit numerous Israeli military objectives, eliminating several soldiers and damaging military facilities. Hezbollah has also strongly hit Israeli objectives during this week, eliminating an Israeli and wounding seven others.

The Arab lackeys of Yankee imperialism are providing help to the State of Israel and collaborating with the repression of the solidarity movement with the Palestinian people. The Jordanian people continue to protest and block the communications and supplies to the State of Israel from the United Arab Emirates and Saudi Arabia that cross Jordan towards the territory occupied by the State of Israel.

The Jordanian State has sent its troops and has avoided blockages , isolating the protesters and dispersing them several times, thus fulfilling a fundamental role for the interests of Yankee imperialism, ensuring supplies for the State of Israel.

Imperialism is also deploying its offensive against solidarity with the struggle of the Palestinian people that arrives from Yemen. Last month the White House decided to again call the Houthis a terrorist organization. Since Friday, February 16, this has become effective, so now there is a justification within the bourgeois legality, to attack in every possible way the support of the struggle of the Palestinian people by the Yemeni people. On the other hand, German imperialism has already approved the deployment of troops in the Red Sea to combat the Houthis, a total of 700 German soldiers will be deployed at least until February 2025. The support of the Yemeni people has not languished facing the new attacks and threats of imperialism. The Houthies have recently successfully hit a British oil tanker who was heading to India :

This week the people has also come out to the street in several provinces of Yemen as in Saa’da and Saná, to protest against the genocide committed against the Palestinian people and encouraging the peoples of the world to take actions against the State of Israel and the USA .

In Egypt, an overwhelming support from the people in football stadiums has been reported, where songs and repeated slogans have been seen in support of the Palestinian people.

In other countries of the world there has also been great support for the struggle of the Palestinian people and many actions against the genocide perpetrated by the State of Israel and imperialism, mainly Yankee. Here we show some of them.

In Brazil during the Carnival in Belo Horizonte , the capital of Minas Gerais, a large Palestinian flag has been deployed as the Carnival march. In the march itself, there were also numerous flags and balloons with the Palestinian colors, and a large Palestinian flag.

In Ireland there have been numerous actions these days. There has been a great demonstration in Dublin , which has attracted protesters from the whole country, demanding the cease of Israeli aggression. The demonstration has gathered tens of thousands of people. In the mobilization, two activists have been arrested and the police have violently attacked protesters.

After these arrests, Anti-Imperialist Action Ireland activists and SDP met in front of the police station deploying banners and flags, demanding the release of the detainees and stating that the resistance and support of the Palestinian people would not stop.

In France, the Ligue de la Jeunesse Revolutionaire has made numerous graffiti in support of the armed struggle of the Palestinian people, demanding the liberation of Georges Abdallah and in defense of the National Resistance Front of Palestine.

Also in France the revolutionary newspaper La Cause du Peuple has published its editorial No. 75 , especially mentioning the Palestinian National Resistance and its role in the world context, the solidarity of all the peoples of the world with it, as well as denouncing how the French State has linked resistance and support to it with terrorism and has used this excuse to repress the French people, although being overwhelmed by the masses.

In Finland there was recently a great demonstration in Tampere in solidarity with the Palestinian people. People came to the mobilization from Helsinki, Jyväskylä, Kuopio and Turku. According to the protesters, there were 500 attendees, they denounced that Finnish imperialism provides weapons to the State of Israel, and genocidal policy of Israel was denounced.

In Kristiansand, Norway , there was a demonstration, as every week, last Saturday, organized by the Palestine Committee and the Palestinian Association.

In Munich, Germany , a Security Summit was held, that was attended by high ranking military officers from NATO, weapons dealers, chiefs of State, etc. Outside of where they were having the meeting, there was a big protest which gathered thousands of people, where the murder of thousands of people in Gaza as well as the German policies becoming more aggressive and the police attacks against the LLL demonstration were denounced. Readers of Partizan Germany and AGEB’s members who came from all around the German State were also present.

In Bremen, Germany, there was a mobilization which gathered nearly 2.000 people that even national press wrote on . The protesters also denounced the role of Yankee and German imperialism.

Also in Bremen, the Red League is calling for a presentation on next Thursday on the struggle of the Palestinian people.

Also in Berlin there was a pro-Palestinian demonstration that gathered more than 1,200 people.

In Madrid, Spanish State, there was a demonstration that gathered 15,000 people demanding the end of the genocide in Gaza and freedom for Palestine. In the demonstration some bourgeois ministers and other politicians were trying to take advantage of the mobilization, but were denounced by groups of protesters, denouncing the collaboration of the Spanish State with the State of Israel and chanting slogans in support of the Intifada.

In addition, the revolutionary newspaper Servir al Pueblo has shared a part of its Editorial No. 9 , entitled “Condemned to Succeed”, especially dedicated to the Heroic Palestinian National Resistance, defending that it must be supported without reservations, and that they continue to resist and that the State of Israel does not see its victory clear.

In London, the United Kingdom , there has been a huge demonstration that marched to the embassy of the State of Israel, that gathered between 200,000 and 250,000 people. The demonstration has resulted in several detainees, including one for anti-Semitic symbols, demonstrating the criminalization carried out by the United Kingdom against the support of the resistance of the Palestinian people.

In New York, USA, thousands of students made a great march crying out for the end of genocide in Gaza. Several of the students were arrested during the demonstration.

Bellevue, Washington, USA, we have received reports of a march that was held for Palestine by revolutionary highschool students on the 28 ^th of January.

Also in the USA, the former Secretary of State, Hillary Clinton was repeatedly interrupted by students in a speech which was being held in the Columbia University. The students categorically repeated to her, that she is a war criminal. Afterwards they said to her: “The people of Libya, the people of Iraq, the people of Syria, the people of Yemen, the people of Palestine, as well as the people of America will never forgive you.”. Then the students said to her that she will burn and “Free Palestine” was chanted.

In Naples, Italy, this week pro-Palestinian protesters met in front of a television network that supported the genocide perpetrated by the State of Israel and denounced their dark role. The riot police violently charged the protesters.

At Shinjuku Station, Tokyo, Japan, pro-Palestinian protesters demanded the end of the genocide in Gaza and a ceasefire.